Suru

Surulla tarkoitetaan joukkoa normaaleja reaktioita menetykseen tai menettämisen uhkaan. Surureaktiot ja surun kesto ovat yksilöllisiä. Suru on henkilökohtainen kokemus, jota ihmiset ilmaisevat hyvin eri tavoin. Surulliset tunteet ja ajatukset tulevat usein aalloissa, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena. Vähän kerrassaan tunteet alkavat yleensä tasaantua ja menetyksen kanssa pystyy elämään. Joskus suru voi pitkittyä tai muuttua masennukseksi, erityisesti silloin ulkopuolisesta avusta saattaa olla hyötyä.

Yleisiä surureaktioita ovat avuttomuuden tunne, toivottomuus, tyhjyyden tunne, epätoivo, syyllisyys, itsetuhoisuus, kontrollinen menettämisen pelko, ahdistuneisuus, mustasukkaisuus, häpeä, viha, kieltäminen, erilaiset pelkotilat, helpotuksen tunteet, murehtiminen, tunteiden nopea ailahteleminen, katkeruus, yleinen tuskaisuus, paniikkikäyttäytyminen, etäyttäminen, hajaannus, huumori sekä korostettu itsehallinta tai rationaalisuus.

Lapsuuteen ja varhaiseen nuoruuteen kuuluu usein tunne omasta haavoittamattomuudesta. Lapsen tai nuoren menettäessä läheisen ihmisen, tulee kuolema liian aikaisin liian lähelle. Läheisen ihmisen kuolema voi saada lapsessa aikaan kuolemanpelkoa tai sairaudentunnetta. Uudessa tilanteessa lapsi voi joutua kasvamaan liian aikaisin ikäistään vanhemmaksi. Läheisensä menettänyt lapsi tai nuori voi kokea syyllisyyden tunteita tai muita hyvin kuormittavia ajatuksia, kuten pelkoa, kaipausta, ikävää, tapahtuman kieltämistä, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä ja vihaakin.